Tuokko Yhtiöt
Työ joustaa
(8.4.2011)Mielekäs työ antaa tärkeää sisältöä elämään. Perheyrityksessä tuntuu luonnolliselta etsiä keinoja kuinka sovitetaan yhteen tuottava ja motivoiva työ, riittävä ja palauttava vapaa-aika, aika omien läheisten kanssa sekä äitiys ja isyys. Työn ja yksityiselämän velvoitteet ovat monella kalenterissa suloisessa sekamelskassa ja kaikki asiat tuntuvat tärkeiltä. Välillä painopiste vaihtelee. Totuus on kuitenkin se, ettei yksityiselämän ja perheen tärkeitä asioita voi delegoida. Työasiat taas lähes aina voi.
Meillä monissa tehtävissä työpäivän aloitus ja lopetus voi joustaa yksilöllisesti, etätöitä saa tehdä niin halutessaan ja työtä tehdään pareittain ja tiimeissä, etteivät vastuulliset tehtävät koskaan kävisi tekijöilleen ylikuormittaviksi ja pakkopullaksi. Ruuhkien välttäminen säästää matkustamiseen kuluvaa aikaa. Konttorilla istutaan avoimessa maisemassa, jossa ajatuksia voidaan avoimesti vaihtaa ja tieto kulkee itsestään. Tilitoimistossa muutos omista huoneista maisemaan tapahtui reilu vuosi sitten muuton myötä. Nyt kukaan ei haluaisi enää palata takaisin vanhaan. Rauhallisia tilojakin toimistosta löytyy, jos jonkun työtehtävä sujuu niissä paremmin. Koneet ovat pääasiassa kannettavia. Työaikaa seurataan toiminnanohjausjärjestelmällä, joka tukee projektin omaista asiakastyötä. Tiimityö varmistaa myös sen, että asiat tulevat hoidettua. Kaksi silmäparia näkee paremmin kuin yksi. Meillä on myös toteutettu etätöitä niin, ettei yhteistyö katkea siihen, jos työntekijä päättää muuttaa pääkaupunkiseudulta Pinsiöön tai Saksan Berliiniin, Viron Tallinnasta Helsinkiin tai päinvastoin. Kokemukset näistäkin järjestelyistä ovat pelkästään positiivisia. Yhteydenpitoa hoidetaan mm. Skypen avulla. Onkin mahdollista toteuttaa monenlaisia järjestelyjä työnteon hyväksi, kunhan vain halua löytyy.
Uskaltaisin väittää, että joustavuus ja yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen parantavat työsuoritusta ja auttavat jaksamaan ajoittain erittäinkin tiukan työtahdin vaatimuksissa. Joustava ja avoin ilmapiiri kannustaa myös heittäytymään uusiin haasteisiin. Tiukassa paikassa taas ryhmän tuki rohkaisee.
Kun uskoo Joulupukkiin
(28.11.2010)Tokaluokkalainen on kirjoittanut Joulupukille jo hyvän aikaa sitten: Rakas Joulupukki, mitä sinulle kuuluu? Hyvää vai huonoa? Toivottavasti olet ollut terveenä. Minä olen ollut kiltti ja toivon joululahjaksi…. Ajattelin joskus, että hänen uskonsa Joulupukkiin loppuu kouluunmenoon, mutta ei. Eikä ole loppunut tokaluokkalaisen kavereiltakaan. Tuntuu, että koko meidän kylä tietää, että Joulupukki onkin olemassa. Kukaan ei pilaa uskoa, eikä tähän mennessä ole ollut epäilyksen häivääkään ilmassa. Kauppakeskusten pukit ja muut naamiopukit ovat varamiehiä, se nyt on ihan selvä. Jos on nimittäin käynyt joskus Rovaniemellä Napapiirin pajakylässä Joulupukin kammarissa, niin tietää, että oikea Joulupukki hääriikin kiireisenä sadunomaisessa paikassa Lapissa tonttujen keskellä ja tapaa lapsia. Ei sieltä ehdi ihan jokaista lasta juuri jouluaattona tapaamaan tänne Etelä-Suomeen, mutta lahjat laitetaan sieltä matkaan ihan varmasti. Tarkkasilmäinen neljävuotias serkkupoika tokaisi viime jouluna lahjoja jakavalle varapukille, että pukki, sulta tippuu kohta parta! Pukki siinä takeltelemaan jotakin selitystä ja aikuiset mykistyivät jännittämään, että miten tästä nyt selvitäänkään. Hyvin meni ja pukki päästettiin aika pian seuraavaan kohteeseen ja toivottavasti sai partansa paremmin paikoilleen matkalla.
Pari joulua sitten kävi niin, että tontut olivat varomattomia lahjoja pakatessaan ja piilotellessaan. Silloinen muistaakseni viisivuotias löysi aatonaatoniltana säkin vaatehuoneesta, tutki yhden paketin sisältöä ja vaati selitystä, miten vaatehuoneessa voi olla lahjapaketteja. Muutaman ohikiitävän sekunnin ajan aikuinen mietti, että nyt on kerrottava miten asia on: Joulupukkia ei ole, ja äiti ja isi ne paketit tässä pakkaa, jotka jouluna jaetaan. Mutta onneksi ei sittenkään. Salamannopeasti aikuinen keksikin selityksen, että jouluna voi laittaa lahjoja myös niille, jotka eivät ehkä ole itse pystyneet kirjoittamaan Joulupukille tai jaksaneet toivoa juuri mitään. Paketit olivat siis menossa sairaille lapsille sairaalaan. Viisivuotias oli ymmällään ja tolaltaan: miten juuri hänen toivomiaan tavaroita voi olla menossa toisille lapsille. Voi sitä surua ja hämmennystä. Ei meinannut tulla uni sinä iltana ja aikuisia harmitti. Seuraavana päivänä lahjat olivatkin piilopaikasta hävinneet ja asia pois päiväjärjestyksestä. Kun ne toivotut lahjat sitten löytyivätkin jouluaattona viisivuotiaan omista paketeista, ilo oli tietysti suuri. Toivottavasti kuitenkin tapahtumasta jäi itämään ajatus, että joulu on myös antamisen juhla. Osa paketeista päätyykin joka vuosi todella myös sinne sairaalaan.
Ripaus satua arjen keskellä tekee hyvää aikuisellekin. Voi lapsen lailla uskoa sadun lumoon ja siihen, että toiveet toteutuvat. Unelmista kannattaakin tehdä totta ja pyrkiä siihen, että omat toiveet toteutuvat. Onkin paljon mahdollista, että meillä uskotaan joulupukkiin vielä monta vuotta, koska tarina on tullut eläväksi ja todeksi.
Syksy on uudistusten aikaa
(5.9.2010)Aurinkoisen kesätauon jälkeen on mukavaa palata taas sorvin ääreen. Tauko on ollut hyväksi, koska pää tuntuu olevan täynnä uusia ideoita ja energiaa riittää. Muutenkin syksy on tällä alalla aikaa, jolloin kannattaa tehdä sisäistä kehitystyötä ja uudistaa työmenetelmiä. Niiden toteutus onnistuu huomattavasti paremmin juuri nyt, ennen kevään väistämätöntä työbuumia tilinpäätösten ja veroilmoitusten kanssa.
Toimin itse kiinteimmin liiketoiminta-alueella, joka tuottaa taloushallinnon palveluita asiakkaillemme. Asiakastuotteistamme uusimpina ovat erilaiset joustavat ratkaisut, joissa liitetään perinteistä tilitoimistotyötä erilaisiin sähköisiin järjestelmiin ja tarjotaan asiakkaille mahdollisuus osallistua haluamallaan tavalla. Näiden palvelujen tuottaminen edellyttää, että käytössä on hyvät työkalut sekä pätevät yhteistyökumppanit. Tilitoimistot myyvät ohjelmistoja ja niiden osia ja toimivat itse asiakkaidensa tukena ja pääkäyttäjinä ohjelmien käytössä. Kyseessä on hyvä, mutta haastava toimintamalli. Parhaimmillaan se onkin silloin, kun ohjelmistot ovat helppokäyttöisiä ja toimintavarmoja. Onneksemme olemme löytäneet markkinoilta yhteistyökumppaneiksemme ne, jotka toimivat samoilla periaatteilla kuin mekin, aina asiakkaan etua ajatellen. Asiakkaan tarpeiden tunnistaminen onkin tärkeintä, kun suunnitellaan ratkaisuja. Täytyy myös osata avoimesti keskustella talouden hoitoon osallistuvien työnjaosta ja keskittyä tukemaan niitä alueita, joissa asiakas todella tarvitsee apuamme. Ratkaisut saattavat kuulostaa monimutkaisilta, mutta tosiasiassa kyseessä ovat aina ne samat tehtävät ja työvaiheet, joita tälläkin hetkellä asiakkaalla hoidetaan paperista aineistoa käsitellen.
Uusia mielenkiintoisia näkymiä avautuu myös Viron liittyessä euroalueeseen. Sehän tarkoittaa jollain aikavälillä yhä yhdenmukaisempia toimintatapoja ja mm. helpotusta yhteisten ohjelmistojen käytölle Suomessa ja Virossa. Samalla Sepa virtaviivaistaa maksuliikennettä euro-alueella. Kotisivuillemme onkin lähiaikoina tulossa päivitystä Viron muutoksista.
P.S. Tämän blogitekstini kirjoitin valtakunnallisena Yrittäjän Päivänä. Tänä vuonna se on ensimmäistä kertaa merkitty myös almanakkaan viralliseksi merkkipäiväksi.
Kesäloma
(14.6.2010)Ekaluokkalainen lopetti ensimmäisen kouluvuotensa ja äitikin pääsi pitkästä aikaa taas laulamaan Suvivirttä. Onneksi meidän lähikoulussamme se tänä vuonna päätettiin laulaa, koska omat kouluaikaiset kesälomani alkoivat aina sen sävelin.
Lapsuuden kesät olivat aina aurinkoisia ja lämpimiä. Lomaa vietettiin serkkujen kanssa maalla touhutessa. Voin vieläkin tuntea kasteisen nurmen paljaiden varpaiden alla, kun illalla mentiin mummolan aittaan nukkumaan. Pihan poikki piti juosta nopeasti, etteivät lepakot lennä päin. Silloin tällöin mummo osti vaniljajäätelöpaketin kauppa-autosta ja se käärittiin siellä aina valkoiseen kaupan paperiin. Jäätelö syötiin vastapoimittujen mansikoiden kera. Uintireissulle mentiin junanradan vartta pitkin peräkanaa kävellen. Ukonilmalla istuttiin tädin miehen kuplavolkkarissa turvassa. Sateella luettiin vintillä sarjakuvalehtiä sateen ropistessa kattoon. Naapurin vastasyntyneitä kissanpoikia sai silittää ja leikittää. Kerran kesässä käytiin Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Lomalla ei aika tullut pitkäksi ja uusi päivä oli aina täynnä mahtavia seikkailuja.
Ekaluokkalainen on alkanut kerätä omia kesälomamuistojaan. Ne ovat aika erilaisia kuin omani, mutta varmasti yhtä lämpimiä ja rakkaita.
Hyvää kesää kaikille.
Muutosvirtaa
(28.5.2010)Kuluva vuosi jäänee erityisesti kirjanpitäjien mieleen vuotena, jonka aikana eletään läpi useita tavallisuudesta poikkeavia muutoksia: verotili, Sepa, arvonlisäverokantojen muutokset alkavana kesänä ja yhä enenevässä määrin sähköistyvä ja verkottuva ympäristö. Samalla monella taloushallintopalveluita tarjoavalla on tarvetta uudistaa ja ajanmukaistaa ohjelmistoja omaan ja asiakkaittensa käyttöön. Muutosvauhti alkaa helposti huimata kokeneemmankin tilitoimistokonkarin päätä, kun toiminnalle ominaiset rutiinit karkaavat uusien toimintamallien ja työtapojen omaksumisen tieltä. Jaksaminenkin on helposti kovilla, ellei muutosten hallintaan varauduta.
Suurisuuntaisista ja aikaa vievistä kokonaisprojekteista onkin siirryttävä nopeatempoiseen ja pienin askelin tapahtuvaan kehitykseen. Parhaiten näissä haasteissa pärjäävät ketterät organisaatiot, joissa tekijät haluavat olla mukana luomassa uutta. Silti ei pidä unohtaa kantavia perusasioita, jotka taloudenhallinnassa kaikesta huolimatta pätevät vuodesta toiseen. Hyvä kirjanpitäjä hallitsee kunnolla kirjanpidon perusasiat ja niiden soveltamisen käytäntöön. Kun kirjanpitäjä hallitsee työnsä hyvin, on muutosten paineessa helpompi ottaa uusia menetelmiä käytäntöön ja ymmärtää niiden merkitys ja vaatimukset.
Allekirjoittaneella on ollut ilo työskennellä Virossa tilitoimistossa vuosina 1995 – 2000. Siellä elettiin tuolloin jatkuvien muutosten keskellä. Muistan ajatelleeni, että kyseessä on kehittyvän yhteiskunnan tapa hakea toiminnoille oikeita uomia. Nykyisin nuo ajat tulevat väistämättä mieleen usein - eikä vähiten juuri nyt sen vuoksi, että jo tuolloin Virossa oli käytössä verotili. Nyt kuitenkin tiedetään, ettei muutoksen jälkeen enää saavuteta pysyvää olotilaa, vaan pysyväksi onkin jäänyt muutos. Tilitoimistot voivat entistä vähemmän nauttia standardoinnin ja monistamisen tuomista hyödyistä, kun hyvä asiakaspalvelu edellyttää yhä enenevässä määrin räätälöityjä , yksilöllisiä ratkaisumalleja. Voikin arvella, että menestyjiä ovat ne, jotka pystyvät entistä herkemmin tunnistamaan asiakkaan yksilölliset tarpeet sekä tuomaan asiakkaan ulottuville halutut palvelut ja olemaan mukana asiakkaan muutosprosesseissa oman alansa asiantuntijana.
Sukupolvien keskellä
(21.4.2010)Monelle tärkein voimavaran ja ilon lähde on oma perhe ja perheen kanssa vietetty aika. Puhutaan, että työn tekoon käytetty aika on pois perheelle varatusta ajasta. Perheyrityksessä eletään töissäkin perheen keskellä. Itse saan päivittäin tehdä töitä veljeni ja isäni kanssa. Varmasti perheen jäsenten väliset asetelmat näkyvät usein myös työpaikalla hyvässä ja pahassa. Kauniisti sanoen meillä on tehty sukupolven vaihdosta lähes koko vuosikymmen. Milloin edellinen sukupolvi ja yrityksen perustaja luopuu ja miten luopumisen pitäisi tapahtua? Miten hallittu henkinen sukupolven vaihdos tehdään? Parasta kai olisi jos luopuva sukupolvi keskittyisi taustalla toimintaa turvaavien ja tukevien rakenteiden ylläpitämiseen ja ns. hiljaisen tiedon siirtämiseen seuraajille. Seuraajien tehtävä on ottaa tieto kiitollisena vastaan ja käyttää sitä hyvin. Kuten viisaasti on sanottu, niin ratkaisuissa tulee aina ajatella yrityksen parasta.
Yritysten toiminta pääasiassa perustuu tehtävien ketjuun ja niiden suorittamiseen tarvittavien ihmisten organisoitumiseen. Organisaation johtamisen siirtäminen sukupolvelta seuraavalle ei välttämättä olekaan yksinkertaista. Ihmiset ovat erilaisia ja heidän tapansa johtaa heijastaa heidän omia arvojaan ja ominaisuuksiaan. Vanha klisee, että johtajaksi synnytään, pitää monesti paikkansa. Perheyrityksessä tämä on usein hyvinkin konkreettista, vaikkei ominaisuuksia johtajaksi olisikaan. Yrittäjällä voi olla toive, että seuraava sukupolvi automaattisesti ottaa ohjat käsiinsä ja jatkaa siitä, mihin edeltäjä on jäänyt. Samanlaiset odotukset ja paineet voivat tulla myös organisaatiosta käsin. Tilannetta helpottaa avoin suhtautuminen asiaan, koska vaihtoehtojakin on olemassa. Lopuksi on vielä todettava, että seuraava sukupolvi kyllä usein on edellistä viisaampi. Oma 8-vuotias poikani kuuli eräänä iltana, kun tuskailin työpaikan viestinnän vaikeuksia. Hän totesi siihen, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä äiti. Se oli viisaasti sanottu. Olkaamme siis suvaitsevaisia ja nähkäämme vastaan tulevat haasteet mahdollisuuksina.
Pia Tuokko-Tuominen on toisen polven seuraaja Tuokko-perheyrityskonsernissa. Hän on 47-vuotias KTM, joka asuu Espoossa aviomiehensä ja 9-vuotiaan poikansa kanssa.
Herättikö blogi-kirjoitus ajatuksia? Oletko kirjoittajan kanssa samaa mieltä? Keskustelua voi jatkaa Tuokon facebook-sivulla!
